LÄHTÖPÄIVÄ !

Tiistai 28.9.2010

"Kello on 9:05. Matkalaukku painaa 22,7kg ja käsimatkatavara 8,6kg. Toivon, että täällä Suomen päässäkin toimisi vaaleat hiukset ja kaino hymy. Aion vedota myös tietämättömyyteen painorajoista, opiskelijabudjettiin ja siihen että ruisleipää vaan ei saa Italiasta.

Noin kello 11 ja jotain tapaan vielä Krista alias Godiksen Tamkilla ja siitä suuntaan tavaravuoreni kanssa Linja-autoasemalle. Huh. Siitä sitten Roomaan ja Cassinoon. Jeejee.

Eli hei hei vaan kaikki ystävät! :>"

Lähdin Tampereelta 12.15 bussilla. 5 minuuttia ennen bussin lähtöä tajusin jättäneeni puhelimen autoon. Juoksin autolle, mutta se oli jo lähtenyt. Juoksin siis takaisin bussille ja pyysin bussikuskia lainaamaan puhelintaan. Soitin äidille, joka soitti puhelimeeni ja sen jälkeen takaisin kuskille, joka kiltisti suostui odottamaan, että puhelimeni tuotaisiin minulle. Bussillinen Helsinki-Vantaalle lähteviä matkaajia siis istui bussissa odottamassa, kun minä heiluin pihalla ja odotin puhelintani saapuvaksi. Sain sen kuitenkin takaisin ja vähitellen syke palautui normaaliksi. Pieni lisäjännitys tekee aina poikaa!

Helsinki-Vantaallakin kaikki meni hyvin. 23kiloinen laukkunikin päästettiin ruumaan ilman lisämaksuja, mikä oli kiva. Lentomatkan nukuin ja Rooman päähän saavuin paikallista aikaa 18:40 (-1h siis verrattuna Suomeen). Sain matkatavarani nopeasti ja juoksin Terminiin lähtevään junaan. Terminin asemalla taas juoksin Cassinoon lähtevään junaan ja EHDIN!

Junamatka Roomasta Cassinoon oli pimeä. Ulos en nähnyt ja mitään kuulutuksia ei tullut. Toivoin siis vain, että Suomen päässä katsomani tieto junan arvioidusta saapumisajasta pitäisi paikkaansa.. 21.50 tähyilin naama liimattuna junan ikkunaan, näkyykö jossain Cassino-kylttejä ja kyllä näkyi! Jäin pois junasta ja kämppikseni oli isänsä kanssa vastassa asemalla!

Yllätyksekseni asunnossamme asuukin myös kolmas tyttö ja asunnossa on täten myös yksi huone enemmän, hahhaa. Toinen kämppiksistä puhuu hieman englantia ja toinen ei yhtään. Pientä lisähaastetta.. Onneksi paikalle saapui toisen tytöistä poikakaveri, joka puhui todella hyvää englantia! Jutskailimme puoleen yöhön asti, jonka jälkeen menin nukkumaan natisevaan pieneen sänkyyni.