Syntymäpäivät 25.-26.11. !

Olin aikeissa lähteä syntymäpäivämatkalle Slovakiaan ja Itävaltaan aikaisin 27.päivän aamulla, joten päätin aloittaa syntymäpäivieni juhlinnan hieman etukäteen.

Torstaina 25.11. oli pöytä laitettu koreaksi ja vieraat kutsuttu yhdeksäksi meidän kämpille! Olin leiponut täytekakun, porkkanaleivoksia, mokkapaloja, omenapiirakkaa, keksejä ja tehnyt tonnikalakolmioleipiä ja muuta pientä purtavaa. Suomen lippukin koristi seinää!

Kuten etelä-Eurooppalaiseen tapaan kuuluu, vieraita alkoi tulla reilun tunnin myöhässä eli kymmenen jälkeen. Ilta kului syöden, juoden ja laulaen onnittelulauluja eri kielillä! Kämppiksiltäni sain lahjaksi pyjaman ja wc-harjan. (WC-harja muistutuksena siitä, kun kerran erehdyin pesemään suihkukaappia vessaharjalla, kun en löytänyt muutakaan pesuvälinettä. Kämppikseni näkivät tämän ja järkyttyivät syvästi. Lupasivat ostaa minulle puhtaan wc-harjan siihen tarkoitukseen)Ranskalaisilta kavereiltani sain ihanan siilipehmolelun, eli nyt minulla on oma siili täällä!

Puolen yön jälkeen, eli kun virallisesti olin 21 saattoivat juhlat todella alkaa! Vaihdoin 21-vuotismekon päälle ja suuntasimme hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan discoon juhlimaan. Meininki oli mukava, lukuunottamatta niitä lukuisia lähenteleviä italianoja, joiden mukaan olin kauneinta mitä he ikinä olivat nähneet. (Olin ainoa vaalea ihminen koko discossa)

Kotiin pääsimme vasta neljän aikoihin! :>

26.11. Heti kun heräsin perjantaiaamuna/ -päivänä kömmin jääkaapille hakemaan hieman täytekakkua ja leivoksia huoneeseeni ja availin koto-Suomesta lähetettyjä lahjapaketteja sängyssä! Paketeista paljastui suklaata, salmiakkia, Amerikan tuliaisia, suomenkielisiä kirjoja jne. Myöhemmin päivällä hain postista vielä paketin Tuukalta, Päiviltä ja Toivolta, joka sisälsi lisää salmiakkia ja Toivon valokuvan. Kallekin oli muistanut minua piilottamalla huoneeseeni paketin, missä oli yllätys yllätys: salmiakkia ja meistä mukavia valokuvia.

Syntymäpäiväni meni mukavasti kotona hengailessa ja illalla tulivat kaverini käymään vielä rääppiäisissä ja toivat vaihtareilta yhteisenä lahjana upean laukun!

Muutama sana Italiasta ja Cassinosta

JULKINEN LIIKENNE

Ei toimi. Eikä sitä juuri käytetä. Kaikilla on täällä oma auto ja minua pidetään hulluna, kun käytän pyörää. Yliopistollehan on peräti 1,5km! Kuka sellaisen matkan nyt jaksaisi pyöräillä. Toinen kämppikseni piti minua kerran hulluna, kun olin pyöräillyt 800m kuntosalille.

Busseja on ja ne tulevat joskus jos tulevat. Pyhinä vähän heikommin. Junia kulkee kiitettävästi, mutta ne ovat usein myöhässä ja voivat vaihtaa määränpäätä kesken matkan. Been there, done that.

Yleisesti ottaen liikenne on älytöntä. Liikennesääntöjä ei juuri noudateta, jos painaa torvea niin saa tehdä mitä vaan ja jos laittaa hätävilkut päälle saa pysäköidä mihin vaan. Yksinkertaista. Autot ajavat törkeää ylinopeutta ja turvavyöt löytyvät yleensä vain etupenkeistä, jos niistäkään.

YMPÄRISTÖ

Ihmisiä ei suuremmin kiinnosta ympäristöasiat. Yksityisautoilu on todella todella suosittua.
Kierrätystäkään ei ole, eikä lajittelua. Kysyin kerran syytä tähän. Vastaus oli, että periaatteessa muovit, metallit ja paperit voi laittaa eri pönttöihin, mutta yksi mies käy keräämässä ne ja laittaa kaikki samaan astiaan, eli sillä ei ole mitään väliä. Tälle ei kuitenkaan voi ilmeisesti tehdä mitään, koska mies on kytköksissä mafiaan ja iso jehu. Kyllä, mafia vaikuttaa täällä ilmeisesti hyvinkin paljon moniin asioihin.

Uskon että ihmiset eivät ole täällä kovin läheisiä luonnon kanssa. Heillä on upeita vuoria ja kaunis meri, mutta esimerkiksi lähes kaikki metsät ovat yksityisiä eikä niihin saa mennä. En ole myöskään ikinä nähnyt kämppisteni käyvän lenkillä tai ulkoilevat muualla kuin ostoskaduilla. Se on sääli. Näin ollen ihmiset eivät myöskään tule arvostamaan luontoa.

RUOKA

Hm.. Italialinen ruokakulttuuri on maailmalla tunnettua ja hyvin kehuttua. Ja italialainen ruoka ON hyvää! Ehdottomasti. Se vain rajoittuu pastaan, pitsaan ja risottoon. Ja niitä italialaiset todella syövät päivittäin. Kansainvälisiä herkkuja täältä on turha metsästää. Yksi kiinalainen ravintola Cassinossa tosin on! Kansalliseksi ruoaksi voisi laskea myös nutellan. Sen kulutus on huimaa. Huomasin yksi päivä että taloutemme melkein kaikki juomalasit ovat vanhoja nutellapurkkeja! Nutella purkissa lukee, että terveelliseen aamupalaan kuuluu "30g nutellaa vaalean leivänpäällä ja appelsiinimehu." Italialaiset todella uskovat tätä. Kaikkialla on nutellaa ja sitä syödään järjettömiä määriä. Esimerkiksi kun leivoin pullaa, se oli kämppisteni mielestä ihan ok, mutta kaipasi vähän nutellaa päälleen.

Enkä ihmettele jos ulkomaiset herkut eivät maistu tälle kansalle, jos he ovat lapsesta pitäen syöneet hiilihydraatti-sokeri-mössöjä. Normaali pasta on spagettia oliiviöljyllä, valkosipulilla ja mustapippurilla. Jälkiruoka nutellaa leivän kanssa. Pitsaa syödään vähintään pari kertaa viikossa.

Mutta silti italialaiset ovat hoikkia?!

KÄYTÖS

Varsinkin Etelä-Italialaiset ovat huomattavasti sosiaalisempia ja avoimempia kuin me suomalaiset näin yleisesti ottaen. Ihmiset tulevat kaduilla ja busseissa puhumaan ja ovat todella ystävällisiä. Joka kerta kun menen kauppaan, huikkaa joku kaupantäti minulle "ciao bella!!" Miten outo tilanne olisi jos suomessa joku kaupantäti sanoisi minulle "hei kaunis!" Ei niin tapahdu.

Italialaiset miehet ovat oma lukunsa. Olen lähestulkoon ainoa blondi tässä kaupungissa ja saan hyvin paljon huomiota. Ihmiset voivat tuijottaa hyvinkin pitkään ja vaikka tuijottaisin takaisin niin he vain jatkavat. Yleensä kadulla vähintään joka toinen auto tööttää ja monet miehet huutelevat tai vislailevat. Suomalaisena koen tämän todella epämiellyttäväksi, sillä se ei kuulu meidän kulttuuriimme.

Puhuin asiasta italialaisen miespuolisen kaverini kanssa, joka tällä hetkellä asuu Suomessa. Hänen mielestään suomalaiset miehet ovat idiootteja, kun eivät näytä naisille kuinka kauniita he ovat. Hänen mielestään jokaiselle suomalaiselle naiselle pitäisi aina huutaa "ciao bella!" tai vislata perään. Ajattelutapa on hyvin erilainen.

Italialaiset suhtautuvat myös pettämiseen hyvin eritavalla. Vaikka mainitsen että minulla on poikaystävä, se ei italialaisia miehiä häiritse. "Mitä sitten? Minä olen komea ja hyvä mies ja minä olen täällä!" Tämän vastauksen olen kuullut useasti. Itseluottamusta riittää. Voi Kalle parkaa!

VAPAA-AIKA

Cassinossa ei ole oikeasti juuri mitään tekemistä. Yksi joki jonka viertä voi juosta. (Itse asiassa sekin on kielletty kävelijöiltä, mutta muita paikkoja ei ole). Muutamia kuntosaleja löytyy ja uimahallin pitäisi olla jossain melko lähellä, en vain ole sitä vielä löytänyt.

Elokuvateatterikin meillä on, jossa esitetään 1-2 italiaksi dubattua elokuvaa kerrallaan ja teatterikin löytyy. Käytännössä vapaa-aikana ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä. Videovuokraamo on tullut tutuksi ja kirjoja on kiva lueskella. Ulkona sataa aina, joten siellä hengailu ei ole mielekästä.

Bileitä on jonkin verran ja porukka kokoontuu aina lähibaariin nimeltään DOC. Siellä juodaan viiniä ja colaa sekaisin, espanjalaiseen tyyliin ja poltetaan tupakkaa sekä pilveä. Kaikki ovat työntekijöitä myöten aivan sekaisin ja se on ilmeisesti hienoa. Ei minun paikkani.

Joka maanantai voi mennä Roomaan erasmus-bileisiin ja tulla aamujunalla takaisin. Minun lentopallotuntini tosi estää nämä juhlat, sillä olen kotona vasta yhdeksän jälkeen..

Torstaisin taas on 360degrees -nimiset bileet kaupungin ulkopuolella pienessä discossa. Siellä on ihan hauska meininki (jos ei välitä siitä että minuutin välein joku mies tulee kertomaan että olen kauneinta mitä he ovat elämässään nähneet). Bussikuljetus sinne lähtee 22:30 tai 00:30 ja takaisin pääsee kolmen jälkeen aamuyöllä.

Muuten juhlimaan pääsee jos on auto tai jos kaverilla on auto. Kuskit ovat luonnollisesti aina humalassa ja autoissa ei ole turvavöitä. Kaikki discot ovat kaupungin ulkopuolella, sillä luostarilla on tässä Cassinossa niin suuri vaikutusvalta, että tänne ei voida perustaa yökerhoja.

Yliopisto

Muutama sana yliopistosta ja ylipäänsä täällä opiskelusta lienee tarpeen.

Mediassa opiskelijoiden lakot ovat saaneet paljon huomiota. Suuria lakkoja on järjestetty ainakin Roomassa ja Pisassa, sillä valtio aikoo ilmeisesti leikata yliopiston rahoitusta. Tai on jo leikannut...

Cassinossa tämä on kämppikseni mukaan vaikuttanut niin, että ainakin filosofian ja kirjallisuuden tiedekunta on lakkauttamisuhan alla ja opetusta ei juuri järjestetä. Opettajat olivat kai koko kesän lakossa ja kämppikseni ei pystynyt tenttimään kurssejaan. Rahaa on vähän tai ei ollenkaan.

Hain viime keväänä tänne yliopistoon vaihto-oppilaaksi ja varmaan maaliskuussa lähetin yliopistolle ensimmäisen sähköpostin, kun sain vaihtopaikkaani varmistuksen Suomesta. Vastausta ei ikinä tullut. Eikä tullut niihin moneen muuhunkaan viestiin jotka lähetin. Elokuussa taisi tulla tieto, että opinnot alkavat joskus lokakuussa. Iloinen uutinen minulle, kun olin ostanut jo lentoliput elokuulle..

Tämä olikin sitten informaatio jota olen yliopistolta saanut vaihto-opiskeluun liittyen, ei mitään orientaatiota, ei tutoreita, ei informointia. Kansainvälisessä toimistossa asioidessani ensimmäistä kertaa nainen ei suostunut puhumaan englantia. "you should improve your italian". Yleisesti ottaen kansainvälisten asioiden toimisto on aina kiinni ja vaikka se olisi auki, apua harvoin saa. Täytyy olla omatoiminen.

Liikuntatieteiden kursseista vastaa käytännössä yksi professori, jonka löysinkin parin viikon jälkeen. Sääli on vain että hän ei tiedä mitään. Sillä kukaan ei tiedä. Nyt joulukuun alussa hän ei vielä osaa sanoa joulukuun kursseja, sillä hän ei ole saanut tehtyä sopimuksia kurssien opettajien kanssa. Näyttää siis todennäköiseltä että kursseja ei edes järjestetä.

Tulin tänne lukemaan lähinnä käytännonkursseja, mutta niitä ei ole. Ainiin.. paitsi koripallo ja lentopallo maanantaisin. 25 tunnin jälkeen koripallokurssilla emme ole vieläkään pelanneet koripalloa. Opettaja on jonkun paikallisen koripallojoukkueen valmentaja, jolle sana "pedagogiikka" on todennäköisesti täysin vieras. Hän uskoo että jos huutaa minulle ohjeet joka kerta lujempaa, niin jossain vaiheessa minun on vain pakko ymmärtää.

Liikuntatiloja Cassinossa ei ole, joten koripalloa ja lentopalloa pelaan Atinassa, läheisessä kylässä. Joka maanantai minun pitää itse hankkia kyyti sinne, soittelemalla muille opiskelijoille. Kun pääsemme perille Atinaan, professori on aina vähintään tunnin myöhässä. Se on normaalia. Liikuntahalleissa lämmitystä ei ole, tai se on vain rikki. Toisen halleista katosta tulee vesi läpi ja lattialla on vesilammikoita ja ämpäreitä. Istun 5 tuntia hytisten toppavaatteet päällä toisessa hallissa ja kuuntelen kun tämä valmentaja karjuu jotain teoriaa ja jos hyvä tuuri käy, juoksemme salia ympäri, joskus pallon kanssa, joskus ilman.

Koripallon jälkeen on lentopallotunti, jossa vanhemmat opiskelijat vetävät meille jotain perusharjoitteita ja lopuksi pelaamme. Yhdeksän jälkeen illalla pääsen kotiin ja lämpimään suihkuun. Joka tosin kestää vain muutaman minuutin, jonka jälkeen lämmin vesi loppuu.

Luennoilla professorit ovat olleet mukavia ja huumorintajuisia. Tuntien sisältö on tosin jotenkin koomista.. Aiheena on yksilöurheilu ja joukkueurheilu ja käymme läpi diasarjoja eri lajien historiasta ja säännöstä. Normaalisti opettajat vain lätkivät diat läpi. "Jaahas. En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta lajista. Kukakohan tämänkin diasarjan on tehnyt. Noh. Katsotaan se läpi." Lajeja ovat olleer muun muassa: köydenveto, korttipelit, kanoottipoolo ja Suomessa hyvin suosittu luutapallo. Niin mikä? Kyllä Italialaiset tietää.

Luentojen ja koripallotuntien välissä pidetään luonnollisesti tupakkataukoja. Jos ulkona sataa, polttaa voi sisällä. Eväänä opiskelijoilla on yleensä sipsejä ja suklaata. Kindersuklaat ovat kovaa huutoa. Minua pidettiin todella outona, kun olin tehnyt itselleni salaattia evääksi ja ottanut myös hedelmiä mukaan. Myös opiskelijoiden taso on täällä hyvin erilainen. Yleinen kunto- ja taitotaso vaikuttaa olevan todella heikko. Urheiluvaatteita harvemmin näkee ja sisäpelikenkiä ei tunneta. Converset käyvät hyvin. Tytöillä on luonnollisesti hiukset auki ja meikki viimeisen päälle. Tytöistä moni ei saa tehtyä punnerruksia edes konttausasennossa.

Liikuntapedagogiikkaan en ole törmännyt täällä kertaakaan ja olen säälin todella italialaisia koululaisia jos jokin näistä opiskelijoista työllistyy liikunnanopettajaksi.


Huvittavia tarinoita täällä opiskelusta riittää, mutta tässä muutama esimerkki:

Professori oli yksilöurheilun luennolla antanut ohjeet kirjalliseen työhön, joka olisi osa kurssin suoritusta. Ohjeet olivat: "Kirjoita jonkin urheilulajin historiasta noin 2 sivua". Kysyin sitten onko väliä onko kyseessä joukkue- vai yksilöurheilulaji. "Ei." Seuraava kysymykseni oli: "Millä fontilla työ tehdään, mikä on fontin koko ja mikä on riviväli?" Professori löi minua vitsikkäästi karttakepillä, käänsi kysymykseni italiaksi ja koko luentosali professoria myöten nauroi minulle. Hieman hämilläni sanoin olleeni täysin tosissani, että haluaisin tietää miten tämän työn teen.. Vastaus: "Kuule.. ei minua kiinnosta yhtään millä fontilla tai rivivälillä sen työn teet. Ei minua kiinnosta montako sanaa siinä on. Kunhan kirjoitat jotain!!" Aivan. Näin täällä.

Englantilainen kaverini Adele oli käynyt kahden viikon ajan yhdellä kurssilla, tuloksetta. Luentosali oli aina tyhjä. Lopulta hänellä oli mennyt hermo, kun jälleen kukaan ei ollut ilmestynyt paikalle. Hän oli marssinut kurssia pitävän professorin työhuoneeseen, jossa professori oli ollut juomassa kahvia. Adele oli kysynyt häneltä, että miksei hän ole pitämässä nyt kurssia? Vastaus oli: "Ei kukaan ikinä käy minun tunneillani, niin en ole viitsinyt enää mennä sinne."

Marraskuu

Masentava otsikko ja niin oli kuukausikin. Kallen ja Liisan lähdön jälkeen tämä kolea ja ankea Cassino tuntui entistä typerämmältä paikalta viettää vaihtovuotta. Viikon suklaansyönnin ja videoiden katselun jälkeen kuitenkin olo täällä alkoi maittaa paremmin ja koitin nyhjäistä tyhjästä itselleni tekemistä.

Olen lenkkeillyt jonkin verran ja käynyt salilla jumpissa. Jumpat ovat huvittavia eivätkä tasoltaan kovin kummoisia, mutta niissä on mukava käydä kun ei ole muutakaan tekemistä. Esimerkiksi pilates-tunnit tehdään kovalla temmolla teknojumputuksen tahtiin ja spinningtunteja vetää italialainen homo tiukoissa mustissa trikoissa. Mutta niissä pitää käydä, sillä maksoin kuntosalista ja jumpista 40e/kk, mikä on törkeän paljon. Varsinkin kun ottaa huomioon paikan tason ja sen että Suomessa saisin yliopistoliikunnalta samalla hinnalla laadukkaita jumppia koko vuodeksi!

Olen myös opetellut kokkailemaan ruokaa, sillä pitsa ja pasta tulevat korvista ulos. Kasvissosekeitot ja kasvispihvit ovat olleet olennainen osa ruokavaliotani. Täällä kasvikset ovat tuoreita ja hyviä, edullisia ja niitä on hyvä valikoima! Yliopistolla ei käytännösä voi syödä, eli ruoat on vain parempi tehdä itse.

Lauantaimarkkinat ovat huikeita ja käsittävät koko kaupungin. Sieltä voi ostaa mitä tahansa elävistä kanoista kankaisiin. Myös vihanneksia löytyy runsaasti, hinta normaalisti 1e/kilo. Harrastan markkinoilla kiertelyä joka lauantai.

Yliopistolla olen käynyt jonkin verran ja yrittänyt osallistua kaikille tunneille. Luennot ovat ihan hauskoja ja siellä tapaa muita opiskelijoita. Taso on kuitenkin jäätävän huono, tästä avaudun enemmän myöhemmin..

Käytännössä Cassinossa ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Kuten englantilainen kaverini sanoi "Jos valvoo illalla myöhään ja herää kahdeltatoista, niin kannattaa vaan suosiolla yrittää nukkua neljään asti, sillä täällä ei voi tehdä mitään kun kaikki on kiinni." Ja näin se todellisuudessa on.

Marraskuu on tuonut mukanaan myös ikävän sään. Ei ole kylmä eikä lämmin, mutta aina on kolea. Sisällä on koleaa, ulkona on koleaa ja aina sataa. Vesi tulee meidän asunnoissa ikkunoista sisään ja huoneeni seinä on ikkunan vierestä homeessa. Tätä tulee olemaan todennäköisesti koko talvi. Jee.

Kuvia en ole juuri ottanut, sillä ei ole oikein mitään kuvattavaa.