Cassino by night

Sunnuntaina 17.10. siivosin ja leivoin pullaa.
Tällaisen mummoilun jälkeen lähdimme Claudian ja Mariapian kanssa kiertelemään vaatekauppoja ja hengailemaan Cassinon hämärtyville kaduille. Kaupungissa oli markkinat ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Kojut myivät kaikkea mahdollista, lapsille oli karuselli, nukketeatteria, tikkunekkuja jne. Pidän siitä kulttuurista, että iltaisin ihmiset vain istuskelevat ja tapaavat ystäviä kaupungilla. Kukaan ei ole kännissä, toisin kuin rakkaassa pohjolassa.

Mukaani tarttui pieni puinen kirahvi ja Bonsai-puu, jotka nyt koristavat hippiluolaani.

week 41 and weekend.

Tämä viikko (11.-15.10.) oli melko turhauttava opintojen puolesta. Mun opinnot näyttävät tällä hetkellä jäävän maanantain 5tunnin koripalloon ja 2tunnin lentopalloon ja sitten 6 päivää lomaa. Keskusteleminen professorien kanssa ei tuota mitään tulosta, koska kukaan ei tiedä mistään mitään. Viimeisin vastaus ongelmaani oli: "Meidän opiskelijamme eivät lomaile, vaan opiskelevat teoria-kursseja. Ehkä sinunkin pitäisi tehdä niin." Aivan. Syy miksi en opiskele teoria-kursseja on se, että samainen professori sanoi viikko sitten: "Ei sun kannata ottaa mitään teoriakursseja, kun et ymmärrä italiaa sujuvasti." Hahha. Yritän selvitellä asiaa taas ensi viikolla..

Onnistuin myös hankkimaan tällä viikolla opiskelijakortin, joka on tietenkin Italiassa aivan merkityksetön. Erittäin naurettavaa on, että erasmus-opiskelijat joutuvat maksamaan ruoasta 5,6euroa, kun italialaiset syövät yliopistolla 2eurolla. Tuo on mielestäni jo vastoin Erasmus-sääntöjä, joissa sanotaan, että erasmus-opiskelijaa täytyy kohdella tasavertaisesti maan omiin opiskelijoihin nähden. Yritän valittaa asiasta, mutta tuntuu että ketään täällä ei kiinnosta. KV-toimiston ovi on ollut lukossa koko viikon.

Positiivista tällä viikolla kuitenkin oli, että tutustuin enemmän vaihtareihin. Erityisesti engalntilaiseen Adeleideen ja ranskalaisiin Solèneen, Carolee ja Eileeneen. Katsottiin ranskalaisten tyttöjen kanssa Twilightin ensimmäinen osa. Tämä oli minulle ensimmäinen twilight-kokemus ja ihan miellyttävä.

Ostin tällä viikolla myös pyörän!! Mun oma sininen pieni mountain bike maksoi 30euroa ja olen onnellinen. Olin onnellinen myös kun löysin englantilaista siideriä pienestä englantilais-kaupasta, jossa käytiin Adeileiden ja hänen poikakaverinsa kanssa.

Lauantaina 16.10. lähdin aamulla ostamaan vettä, mutta matkalla kauppaan tajusin, että on markkinapäivä ja vaihdoin välittömästi kurssia! Markkinat olivat huikeat. Kanoja, hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, verhoja, kenkiä. Ihan kaikkea! Ostin 9urolla kaksi paitaa ja legginsit. 5eurolla kahdet verhot ja 1eurolla kilon persikoita. Jeejee!



Tänään tein myös ehkä elämäni urheimman urheilusuorituksen! Lähdin tavalliselle lenkille, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Päätin että en jaksa mennä juoksemaan jälleen joenreunaa vaan käyn katsomassa, jos vuoren juurella, menisi jokin vähän mäkisempi reitti. Ja siellähän meni.. nimittäin tie itse vuorelle ja sen päälle.

Juoksu kulki hyvin ja ajattelin, että juoksen vielä vähän ylemmäs. Kun olin päässyt serpentiinitietä pitkin puoleen väliin tätä 520m korkeaa vuorta päätin, että minähän en käänny takaisin! Mitä ylemmäs juoksin, sitä huikeammat näköalat tulivat. Ilma viileni ja tuuli koveni. Juoksu alkoi tuntua raskaammalta pari kilometriä ennen huipulla olevaa luostaria, mutta mp3 soitti hyvää musiikkia ja jatkoin matkaa. Juuri ennen huipulle pääsyä alkoi ripottaa vettä ja olo oli euforinen.

Huipulla juttelin erään miehen kanssa, joka oli töissä luostarissa. Hänestä oli todella huvittavaa ja huikeaa että olin todella juossut huipulle. Juttelimme hetken ja mies kertoi muun muassa, että matkaa alhaalta huipulle kertyy 9kilometriä. Päätin että minähän juoksen vielä alaskin. Juostessani vuorta alas, tuli minua vastaan poliisisaattueessa Puolan uusi presidentti.

Matka ylös vuorelle kesti meidän kämpiltä 1h 20minuuttia ja takaisin tulin tunnissa. Jalat olivat loppuvaiheessa aika kuolleet, mutta olo todella hyvä! Jos jotkut pyhiinvaeltavat luostariin, niin minä pyhiinjuoksin. Hahhaa. Kotona kävin suihkussa, jois 1,5litraa vettä, söin ja nukahdin.

Illalla olo oli yllättävän virkeä ja päätin kysellä kavereiltani, olisiko jossain jotain meininkiä. Ranskalaiset tytöt olivat lähdössä jonkun italialaisen pojan kanssa autolla meren rannalle ranskalaiseen pubiin ja minä liityin seuraan! Ilta oli hauska ja kotona oli 04:00. Upea päivä!

Gaetan upea ranta ja liftaus!

Sunnuntaina 10.10. päätimme Kallen viimeisen Italiapäivän kunniaksi suunnistaa jo ajoissa aamulla rannalle! 10. 00 lähti bussi Cassinosta kohti Formiaa, josta jatkoimme vielä pieneen Gaetan kaupunkiin (7km Formiasta), sillä siellä kuulemma on paljon hienommat rannat. Ja tämähän oli aivan totta.

Kun jäimme bussista ja kävelimme 200metriä, aukeni edessämme pitkä valkoinen hienohiekkainen ranta, jyrkkä kallio joka kohosi meresätä ja turkoosin sininen vesi! Näkymä oli suoraan aurinkomatkojen esitteestä! Ei muuta kuin bikinit päälle ja aurinkoa ottamaan. Oi ihanuutta!

Muutaman tunnin nautimme auringosta, jonka jälkeen haimme jäätelöt ja palasimme bussilla Formiaan. Bussin Cassinoon piti lähteä 15.00 ja olimme pysäkillä hyvissä ajoin. Bussi ei vain tullut.. Tunnin odottelun jälkeen tajusimme pysäkin olleen väärä ja bussi oli luonnollisesti päivän viimeinen. "We are in a deep shit."

Vaihtoehdot:
1. vuokrataan scootteri ja palautan sen tänne huomenna (sunnuntai= kaikki kiinni= ei onnistu.)
2. peukut pystyyn ja tien varteen seisomaan.
3. kävellään 30km (havajanakset jalassa= ei kiitos. )

Vajaan puolen tunnin liftauksen jälkeen pysähtyi pieni, vanha auto tienreunaan. Kuljettaja oli keski-ikäinen puoliksi hampaaton mies, joka lupasi heittää meidän 10kilometrin päähän Cassinon tienhaaraan. Mies puhui jonkin verran englantia ja oli kuulemma nuoruudessaan itsekin kulkenut liftaamalla. Symppis kaveri, joka työskenteli paikallisessa työvoimatoimistossa.

10kilometrin päässä Formiasta ja 20kilometrin päässä Cassinosta seisoimme jälleen tienreunassa ja näytimme peukkuja autoille. Laskeskelimme, että todennäköisyys auton pysähtymiselle on selvästi alle 1%. Eli noin sadan auton jälkeen pysähtyi luoksemme todella vanha ja todella pieni auton romu, jota ohjasti isokokoinen vanha mies, sikari huulessa. Suuntanaan Cassino!

Istumapaikkoja tässä autossa oli vain kaksi, joten Kalle pääsi "takakonttiin", joka oli täynnä mozzarella-juustoa. Mies kuljetti ilmeisesti työkseen mozzarellaa.. Kalle nökötti 15kilometriä keskellä mozzarella-juustoja, kun mies kaahaili liikenteessä kuin hullu. Torvi pohjassa ohitettiin monta autoa ja mies kysyi minulta "Enkö olekin hyvä kuski??" "sí sí!" Hän oli ajanut 60-vuotta ilman yhtään kolaria. Turvavöitä autossa ei luonnollisestikaan ollut. Hulluin kyyti missä ollaan koskaan oltu..

Mutta. Selvisimme 5kilometrin päähän Cassinosta! Kävely ei vieläkään kiinnostanut, joten peukut pystyyn ja jo 5minuutin jälkeen teki yksi nainen U-käännöksen ja otti meidät kyytiin ja heitti Cassinoon, koti-ovelle. JES ! Kukaan kuskeista ei halunnut ottaa vastaan rahaa ja olivat todella ystävällisiä. Oikeasti monet ihmiset ovat mukavia ja avuliaita. Erityisesti pienten ja rupuisten autojen kuskit!

Kotiin päästyämme nautimme viimeisen ehtoollisen, ennen Kallen lähtöä junalle. Loimaalla mies olisi tasan vuorokauden päästä. Pitkä matka.

Monte di Cassino

Lauantaina 9.10. emme jaksaneet nousta aikaisin, eli emme päässeet merelle. Viikonloppuisin kun busseja menee Formiaan vain 10.00 ja 16.00.. Päätimme siis yrittää uudelleen Monte di Cassinon eli Cassinon vuoren valloitusta!

Cassinon kaupunkihan on aivan Cassinon vuoren juurella ja vuoren päällä on suuri luostari. Siellä on ollut luostari jo 500-luvulla, mutta se on tuhoutunut muutamaan otteeseen. Nykyinen luostari on muistaakseni 1940-luvulla rakennettu. Luostari on Cassinon suurin nähtävyys ja sillä on nykyäänkin yllättävän suuri vaikutusvalta Cassinon kaupungin asioihin. Luostari on esimerkiksi syy siihen, että Cassinossa ei ole yhtäkään yökerhoa.

Cassino on historiallisesti merkittävä paikka, sillä täällä on käyty 2.maailmansodan aikaan suuri taistelu, sillä Cassino sijaitsi strategisesti hyvin merkittävällä paikalla. Lisää voi lukea wikipediasta. Sodassa kävi niin, että Cassino pommitettiin tuusan nuuskaksi, luostaria myöten. Kuulemma viisi vuotta sitten Cassinon vuorella oli metsäpalo ja silloin räjähtivät 2. maailman sodan aikaiset pommit, jotka olivat jääneet metsiin. Hurjaa. Hurjaa on myös se, että edellisenä yönä oli kuulemma ollut maanjäristys täällä Cassinossa! Ei kuitenkaan huomattu sitä.

Mutta asiaan.. Menimme 15.00 bussipysäkille, sillä silloin oli määrä lähteä bussin luostariin. Noh.. Arvata saattaa, että bussi ei tullut. 15.45 olimme jo lähdössä pois, kun vanha oranssi romu kaartaa eteemme. Bussi oli vain "vähän" myöhässä. Pääsimme kuitenkin 0,80e bussilipulla vuoren päälle ja katsomaan luostaria!

Luostari oli järjettömän iso ja me pääsimme kävelemään vain pieneen osaan rakennusta. Kaikki oli tehty valkoisesta marmorista, pienet sisäpihojen puutarhat olivat kauniisti hoidettuja ja siellä täällä kulki valkoisia kyyhkysiä. Luostarin sisällä oli myös iso kirkko. Aika vaikuttava paikka ja maisemat olivat hyvät.

Illalla kokkasimme Kallen kanssa paellaa ja teimme sangriaa Claudialle ja hänen poikakaverilleen Giustinolle. Syömisen jälkeen lähdimme ulos Piazzalle, jossa kaikki ovat aina iltaisin, mikä todella piti paikkansa. Tapasimme Claudian ja Giustinon kavereita ja menimme istumaan Dejavu- nimiseen "baariin", jossa joimme viiniä. Oikein mukava ilta hyvässä seurassa!

FORMIA eli merelle !

Perjantaina 8.10. kaikkien tylsien sähköpostien ja "velvollisuuksien" hoitamisen jälkeen päätimme suunnata Kallen kanssa MERELLE ! Otimme bussin n. 30km päässä sijaitsevaan Formiaan ja matka kesti noin tunnin. Bussi oli täynnä nuoria koululaisia ja lippu edestakaisin maksoi vaivaiset 2,5euroa!

Iltapäivän aurinko oli meille tarpeeksi lämmin ja kun viimein löysimme hiekkarannan, laitoimme uikkarit päälle ja menimme mereen. AH MERI ! Se oli lämpimintä merivettä missä olen koskaan uinut. Vaikka paikallisten mielestä se toki oli kylmää ja he eivät enää tähän aikaan vuodesta edes rannalle menisi. Mutta me nautimme! Rannalla ei ollut juuri muita ja ranta oli täynnä hienoja simpukan kuoria. Meren pohja oli hienoa hiekkaa ja siellä käveli simpukoita! Googletimme jälkeenpäin, että simpukoilla on yksi jalka, jonka ne joskus työntävät esiin ja liikuttavan itseään sen avulla.

Muutaman tunnin nautimme rantailusta, jonka jälkeen suuntasimme takaisin Cassinoon. Illalla istuimme iltaa Claudian ja Giustinon kanssa ja juttelimme Suomen ja Italian eroista.

Oli oikein kiva päivä!

Back to Cassino

Torstaina 7.10. kiirehdimme metroon, että ehtisimme 9.15 junaan Cassinoon! Se on aamupäivän ainoa nopea juna (1,5h) ja halusimme tehdä rauhassa ruokaa ja kierrellä kaupungilla ennen Italian kurssiani, joka alkaisi 15.00.

Juoksimme kuin hullut Terminillä metrosta lippuautomaatilla ja siitä laiturille! 9.14 olimme laiturilla, mutta siinä oli väärä juna. Juna ei lähtenytään tänään laiturilta 20 vaan laiturilta 23. Juoksimme lujaa ja ehdimme junaan! Mutta.. se ei lähtenyt.

Odotimme 10 minuuttia.. eikä lähtenyt vieläkään. Menin kysymään yhdeltä italialaiselta pojalta, että meneehän tämä juna ihan varmasti Cassinoon. Kyllä menee, hänkin on menossa sinne. Juna on vain myöhässä, koska sen pitää odottaa toista junaa. Ihan ymmärrettävää, käyhän näin Suomessakin "Venaile Rauhassa"-junamonopolilla. Juna lähti kuitenkin 30 minuuttia myöhässä, mikä on jo aika paljon.. Onneksi ei hätää, sillä junahan oli nopein mahdollinen. Tai sitten ei..

Juna pysähtyikin jostain syystä jokaisella pienellä asemalla ja reilun tunnin jälkeen, kun luulimme olevamme saapumassa Cassinoon, tuli konduktööri tarkistamaan lippumme ja ilmoittamaan, että tänään he eivät mene Cassinoon. "Scusi, ma PERCHÈ?!" Vastaus oli ilmiselvä: He päättivät tänään vaihtaa määränpätä. Aivan. Meidän siis täytyisi vaihtaa junaa. Venailimme toista junaa jollain pienellä asemalla puoli tuntia ja kokonaisuudessaan matka Cassinoon kesti 4 tuntia! Onneksi seura oli hyvää ja sanapelit sekä purkkapallo-kisa saivat junassa istumisen tuntumaan miellyttävämmältä. Ps. Voitin molemmat.

Junahässäkästä huolimatta ehdin syödä kämpillä ja melkein ehdin ajoissa Italian kurssillekin. Kurssilla melkein kaikki olivat espanjalaisia tai ranskalaisia ja kurssi oli tehty heidän tarpeitaan ajatellen. Opettaja ei puhunut yhtään englantia, vertasi kaikkia sanoja ranskaan ja espanjaan ja puhui nopeasti. Minä, saksalainen poika ja englantilainen tyttö ei ymmärretty lähestulkoon mitään. Opettaja myös muistutti siitä usein koko ryhmälle "Eiväthän saksalaiset, suomalaiset ja englantilaiset voi ymmärtää tätä". Eipä niin.

Illalla menimme kämppisteni ja heidän kavereidensa kanssa naapurikaupungin baariin. Siellä soitti Claudian kaverin bändi ja tunnelma oli rento! (Kuvassa Claudia, minä ja Mariapia)

LENTOPALLON MM 2010 !!

Tiistaina 5.10. Kun hermo oli jo täysin mennyt Italialaiseen byrokratiaan ja hankaluuksiin yliopistolla, päätimme ratkaista Kallen kanssa ongelman suuntaamalla Lentopallon MM-kisoihin Roomaan!

Kallen Loimaalaiset kaverit olivat Roomassa katsomassa pelejä, joten pääsimme punkkaamaan heidän asuntoonsa, jossa oli ylimääräinen huone. Veimme tavaramme hotellille ja ehdimme parahiksi katsomaan Italia-USA peliä palalottomatica:lle eli urheiluhallille. Tunnelma oli katossa ja Italian kansallislaula fantastinen. Yleisö eli koko ajan pelissä mukana ja Italialaiset tuttuun tapaan näyttivät avoimesti tunteitaan. Vieressäni istuva mies huusi pelin aikana noin 50 kertaa: Vaffanculo eli painu vittuun. Italia voitti, mikä tietenkin lisäsi tunnelmaa entisestään! Jeejee.

Keskiviikkona 6.10. pojat halusivat mennä katsomaan aamupäivällä Colosseumia joten minä (sen jo muutaman kerran nähneenä) päätin mennä shoppailemaan itselleni peittoa. Makuupussissa ei ehkä viitsi nukkua koko vuotta. Peitto löytyi ja hinta oli kova, mutta nyt uni varmaan maittaa paremmin!

Päivän ensimmäinen peli oli Brasilia vs. Saksa ja se alkoi viideltä. Yleisöä ei ollut paljoa ja Brasilia vei pelin selvästi! Ehdimme siis käydä vielä hotellilla ennen illan toista peliä. Italia vs. Ranska peli alkoi 21.00 ja olimme jo hyvissä ajoin yrittämässä ottaa kiinni palloja, joita pelaajat heittivät katsomoon. Ei onnistuttu. Mutta se ei tunnelmaa lannistanut! Katsomo oli aivan täynnä ja italialaiset fiiliksissä! Italia vei tämän pelin 3-1 ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua! Me kuitenkin tyydyimme palaamaan hotellille, sillä aamulla pitäisi lähteä aikaisin junalla kohti Cassinoa.

Viikko Italiassa 5.10.2010

Nyt on viikko Italiassa mennyt ja paljon on tapahtunut ja ollut tapahtumatta.

Viime keskiviikkona (29.9.) mentiin illalla kymmenenltä kämppisten kanssa paikallisen teatterin harjoituksiin. Siellä tehtiin monia erilaisia improvisaatioharjoitteita, jotka olivat hauskoja! Harjoitukset tosin venyivät ja venyivät.. Ja kun kello läheni yhtä alkoivat tehtävänannot olla tasoa: "Yrität iskeä miehen, mutta et halua parisuhdetta hänen kanssaa, vaan pelkästään seksiä" Selvä.
Kotona olimme vasta 1:30.. Kyllä, täällä on vähän erilainen elämänrytmi.

Torstaina (30.9.) yritin selvitellä taas opintoasioita. Tapasin turkkilaisen pojan, joka yritti etsiä luokkahuonettaan tästä käsittämättömästä labyrintista. (Yliopistorakennus kuvassa) Emme ikinä löytäneet hänen luokkahuonettaan, eikä kukaan vastaantulija osannut auttaa, eli hän ei päässyt kurssilleen. Minä taas löysin liikuntatieteellisen tiedekunnan ja todella avuliaan naisen, joka kertoi miten minun pitää tehdä learning agreement.

Tehtyäni Learning agreementin eli valittuani kurssit, minun täytyi puhua toisen professorin kanssa, jonka piti tietää kurssien aloitusajankohdat. Tämän jälkeen paperi pitäisi vielä hyväksyttää jollain professorilla ja sen jälkeen toimittaa kv-toimistoon. Noh.. tapaamani liikuntatieteiden professori oli todella mukava ja puhui hyvää englantia. Hän ei kuitenkaan tiennyt vielä kursseista, koska niitä ei oltu päätetty. Sain kuitenkin tietää, että maanantaina voin aloittaa lentopallokurssin! Jeij.

Perjantaina (1.10.) kiertelin aamulla vähän kaupungilla ja kävin lenkillä. Täällä on kaikki kiinni 13-16 koska silloin on siesta, eli lenkkeily on ainoita asioita mitä voi tehdä syömisen, nukkumisen ja lukemisen lisäksi.

Illalla lähdin Roomaan ja Roomasta oli tarkoitus ottaa juna Ciampinoon, sillä Kalle lentäisi sinne Ryanairilla. Ja näin tein. Ongelma oli vain, että Ciampinon rautatieasema olikin jonkin matkan päässä lentokentästä ja kun saavuin rautatieasemalle, oli kello jo 21.15... Oli pimeää, hämäriä tyyppejä ja shuttle bus lentokentälle lähtisi vasta 22.20... Soitin taksin. Taksi tietenkin pyysi tästä 10 minuutin matkasta törkeät 20euroa, mutta kun vaihtoehtona oli jäädä hämyiselle asemalle hämärien miesten kanssa, maksoin mieluusti.

Kun saavuin lentokentälle, Kalle odotteli jo minua siellä ja suuntasimme bussilla Roomaan! Terminin asemalta soitimme Elisalle, jonka luona majoittuisimme. Elisa oli ystävänsä luona, joten otimme metron ja menimme tämän ystävän luokse ja istuimme siellä iltaa. Puolen yön maissa suuntasimme kämpille nukkumaan.

Lauantaiaamuna (2.10.) oli maha kipeä. Oltiin edellisenä iltana pysähdytty jossain epämääräisessä pizzakebab-paikassa syömässä pizzan pala, sillä olimme kovin nälkäisiä. Olisi toki pitänyt arvata, että siinä piili joku sinnikäs mahabakteeri, joka jäisi möyrimään sisälleni. Kiertelimme Colosseumilla, Fontana di Trevillä, Espanjalaisilla portailla ja Santa Maria della Concezione-kirkossa (jonka kryptassa kaikki on tehty ihmisten luista!). Illalla katselimme kauniisti valaistua vatikaania, jonka jälkeen menimme Elisan luo syömään herkullista illallista! Koko päivän maha kramppasi ja olo oli huono.

Sunnuntaiaamu (3.10.) ja edelleen mahakramppeja. Päivän suunnitelma: Lazio-Brescia jalkapallomatsi Roomassa. Ensin ratikalla Terminille ja siitä täpötäydellä bussilla kohti Olympiastadionia!! Jeejee ja tunnelma katossa! Mutta olisi tietenkin pitänyt arvata, että eihän siitä tule mitään. Lipunmyynti oli 0,5km päässä stadionista ja kun löysimme sen, oli siellä 200 muuta lipun haluavaa jonossa ennen meitä. Myyjiä YKSI! Hahha. Jono ei liikkunut yhtään, tilanne oli täysin naurettava ja poistuimme paikalta. Se siitä sitten. Menimme vatinaaniin ja kävimme katsomassa pyhän Pietarin kirkon. Tämän jälkeen kävelimme Trastevereen syömään päivällistä ja sitten vain kämpille lepäilemään ja parantelemaan edelleen huonovointista mahaa. Huomenna aamulla suuntana Cassino!

Maanantaina (4.10.) 9.15 lähti juna Cassinoon ja me tavaravuoren kanssa sen kyydissä! Olin säilyttänyt Elisan kämpille elokuusta asti täyttä rinkkaa ja putkikassia ja nyt oli aika muuttaa ne kämpille. Junassa tapasimme vanhat amerikkalaisveljekset, jotka olivat etsimässä sukulaisiaan Italiasta, jännää. Cassinossa kiertelimme kaupungilla ja yritimme mennä bussilla Monte di Cassinon päällä olevaan luostariin. Bussi ei kuitenkaan ikinä tullut, eli emme päässeet sinne. Jotenkin tämä ei yllättänyt minua. Kokkailimme sitten kämpillä ruokaa ja illalla oli vuorossa ensimmäinen yliopistokurssini!!

18.45 Menimme San Giovannin kirkolle, josta jonkun naisen oli tarkoitus poimia minut kyytiin. Tyttö ja hänen miehensä tulivatkin ja Kalle mahtui kanssa autoon eli suunta kohti Atinaa. Atinassa on kaikki liikuntakurssini, eli oikeastaan kaikki opinnot. Se on pieni kaupunki vuorilla ja sinne ajaa noin 20minuutta autolla. Käytännössä minun siis pitää yrittää hankkia jotain kimppakyytejä aina kun on opintoja siellä. Hieman hankalaa.

Seitsemän jälkeen alkoivat lentopalloharjoitukset, joissa oli noin 20 opiskelijaa. Kaksi vanhemman vuosikurssin opiskelijaa vetivät treenejä ja meno oli älytön. Porukka vaan lusmuili tai pelasi lentopalloilla jalkapalloa. Osalla ei ollut edes kunnon liikuntavaatteita ja taitotaso oli joillain tosi heikko. Harjoitteet ja organisointi olivat myös hyvin eri tasoa, kuin mihin oli Jyväskylässä tottunut. Hiki kuitenkin nousi pintaan ja päästiin pelailemaankin. Kotona oltiin vasta puoli kymmenen jälkeen..

Tiistaina 5.10. heräsimme Kallen kanssa aikaisin ja lähdimme hankkimaan minulle "Codice fiscale:a" Vieläkään en oikein tiedä mikä se on, mutta se on kuulemma tosi tärkeä. Varmaan niinkuin sosiaaliturvatunnus. Kävelimme kaupungin laitamille, mistä löytyi rakennus, josta saisin tällaisen lappusen. Taas papereiden täyttöä, kukaan ei tietenkään puhu englantia, mikään ei toimi jne. Lopulta kuitenkin sain jonkun paperilapun käteeni ja uskon että pärjään sillä.

Seuraavaksi suuntana oli yliopisto ja italian kielen lähtötasotesti. Minulle oltiin sanottu että 10.30 pitää olla Kansainvälisten asioiden toimiston edessä. Olimme siellä silloin, mutta koe tietenkin alkoi vasta 11.30. Mitä sitä turhaan kiirehtimään.. Kaikki informaatio ja ohjeet kokeeseen annettiin italiaksi. Mitenkäs muutenkaan. Ehkä Suomessakin voisi alkaa puhua erasmus-opiskelijoille suomea. Eiköhän ne siitä jossain vaiheessa jotain tajua.

Noh.. Koe alkoi, mutta melutaso ei laskenut. Espanjalaiset vaihtarit pitivät kokoajan hirveää älämölöä, kertoivat toisilleen vastauksia ja joku tuli jopa katsomaan, että mitä minä olen kirjoittanut paperiini. Jos kaikki tentit ovat tällaisia, niin palaan Suomeen. Ensimmäistä kertaa meni todella hermo tähän kulttuuriin. Osa tehtävistä oli haastavia luetunymmärtämisiä, joihin olisi todella tarvinnut keskittyä, että ne olisi saanut tehtyä, mutta siihen ei annettu mitään mahdollisuutta. Jäin viimeisenä luentosaliin ja kun kysyin professoreilta "Do I have to finish now?" He eivät ymmärtäneet mitään. Olisi tietenkin pitänyt arvata, että eiväthän kaikki yliopiston opettajat voi osata puhua englantia..

Palasimme Kallen kanssa kämpille ja teimme herkullista pastaa. Hyvä ruoka = parempi mieli. Seuraavana olisi vuorossa päiväunet ja sitten suuntana Rooma ja lentopallon MM-kisat!!!