Viikko Italiassa 5.10.2010

Nyt on viikko Italiassa mennyt ja paljon on tapahtunut ja ollut tapahtumatta.

Viime keskiviikkona (29.9.) mentiin illalla kymmenenltä kämppisten kanssa paikallisen teatterin harjoituksiin. Siellä tehtiin monia erilaisia improvisaatioharjoitteita, jotka olivat hauskoja! Harjoitukset tosin venyivät ja venyivät.. Ja kun kello läheni yhtä alkoivat tehtävänannot olla tasoa: "Yrität iskeä miehen, mutta et halua parisuhdetta hänen kanssaa, vaan pelkästään seksiä" Selvä.
Kotona olimme vasta 1:30.. Kyllä, täällä on vähän erilainen elämänrytmi.

Torstaina (30.9.) yritin selvitellä taas opintoasioita. Tapasin turkkilaisen pojan, joka yritti etsiä luokkahuonettaan tästä käsittämättömästä labyrintista. (Yliopistorakennus kuvassa) Emme ikinä löytäneet hänen luokkahuonettaan, eikä kukaan vastaantulija osannut auttaa, eli hän ei päässyt kurssilleen. Minä taas löysin liikuntatieteellisen tiedekunnan ja todella avuliaan naisen, joka kertoi miten minun pitää tehdä learning agreement.

Tehtyäni Learning agreementin eli valittuani kurssit, minun täytyi puhua toisen professorin kanssa, jonka piti tietää kurssien aloitusajankohdat. Tämän jälkeen paperi pitäisi vielä hyväksyttää jollain professorilla ja sen jälkeen toimittaa kv-toimistoon. Noh.. tapaamani liikuntatieteiden professori oli todella mukava ja puhui hyvää englantia. Hän ei kuitenkaan tiennyt vielä kursseista, koska niitä ei oltu päätetty. Sain kuitenkin tietää, että maanantaina voin aloittaa lentopallokurssin! Jeij.

Perjantaina (1.10.) kiertelin aamulla vähän kaupungilla ja kävin lenkillä. Täällä on kaikki kiinni 13-16 koska silloin on siesta, eli lenkkeily on ainoita asioita mitä voi tehdä syömisen, nukkumisen ja lukemisen lisäksi.

Illalla lähdin Roomaan ja Roomasta oli tarkoitus ottaa juna Ciampinoon, sillä Kalle lentäisi sinne Ryanairilla. Ja näin tein. Ongelma oli vain, että Ciampinon rautatieasema olikin jonkin matkan päässä lentokentästä ja kun saavuin rautatieasemalle, oli kello jo 21.15... Oli pimeää, hämäriä tyyppejä ja shuttle bus lentokentälle lähtisi vasta 22.20... Soitin taksin. Taksi tietenkin pyysi tästä 10 minuutin matkasta törkeät 20euroa, mutta kun vaihtoehtona oli jäädä hämyiselle asemalle hämärien miesten kanssa, maksoin mieluusti.

Kun saavuin lentokentälle, Kalle odotteli jo minua siellä ja suuntasimme bussilla Roomaan! Terminin asemalta soitimme Elisalle, jonka luona majoittuisimme. Elisa oli ystävänsä luona, joten otimme metron ja menimme tämän ystävän luokse ja istuimme siellä iltaa. Puolen yön maissa suuntasimme kämpille nukkumaan.

Lauantaiaamuna (2.10.) oli maha kipeä. Oltiin edellisenä iltana pysähdytty jossain epämääräisessä pizzakebab-paikassa syömässä pizzan pala, sillä olimme kovin nälkäisiä. Olisi toki pitänyt arvata, että siinä piili joku sinnikäs mahabakteeri, joka jäisi möyrimään sisälleni. Kiertelimme Colosseumilla, Fontana di Trevillä, Espanjalaisilla portailla ja Santa Maria della Concezione-kirkossa (jonka kryptassa kaikki on tehty ihmisten luista!). Illalla katselimme kauniisti valaistua vatikaania, jonka jälkeen menimme Elisan luo syömään herkullista illallista! Koko päivän maha kramppasi ja olo oli huono.

Sunnuntaiaamu (3.10.) ja edelleen mahakramppeja. Päivän suunnitelma: Lazio-Brescia jalkapallomatsi Roomassa. Ensin ratikalla Terminille ja siitä täpötäydellä bussilla kohti Olympiastadionia!! Jeejee ja tunnelma katossa! Mutta olisi tietenkin pitänyt arvata, että eihän siitä tule mitään. Lipunmyynti oli 0,5km päässä stadionista ja kun löysimme sen, oli siellä 200 muuta lipun haluavaa jonossa ennen meitä. Myyjiä YKSI! Hahha. Jono ei liikkunut yhtään, tilanne oli täysin naurettava ja poistuimme paikalta. Se siitä sitten. Menimme vatinaaniin ja kävimme katsomassa pyhän Pietarin kirkon. Tämän jälkeen kävelimme Trastevereen syömään päivällistä ja sitten vain kämpille lepäilemään ja parantelemaan edelleen huonovointista mahaa. Huomenna aamulla suuntana Cassino!

Maanantaina (4.10.) 9.15 lähti juna Cassinoon ja me tavaravuoren kanssa sen kyydissä! Olin säilyttänyt Elisan kämpille elokuusta asti täyttä rinkkaa ja putkikassia ja nyt oli aika muuttaa ne kämpille. Junassa tapasimme vanhat amerikkalaisveljekset, jotka olivat etsimässä sukulaisiaan Italiasta, jännää. Cassinossa kiertelimme kaupungilla ja yritimme mennä bussilla Monte di Cassinon päällä olevaan luostariin. Bussi ei kuitenkaan ikinä tullut, eli emme päässeet sinne. Jotenkin tämä ei yllättänyt minua. Kokkailimme sitten kämpillä ruokaa ja illalla oli vuorossa ensimmäinen yliopistokurssini!!

18.45 Menimme San Giovannin kirkolle, josta jonkun naisen oli tarkoitus poimia minut kyytiin. Tyttö ja hänen miehensä tulivatkin ja Kalle mahtui kanssa autoon eli suunta kohti Atinaa. Atinassa on kaikki liikuntakurssini, eli oikeastaan kaikki opinnot. Se on pieni kaupunki vuorilla ja sinne ajaa noin 20minuutta autolla. Käytännössä minun siis pitää yrittää hankkia jotain kimppakyytejä aina kun on opintoja siellä. Hieman hankalaa.

Seitsemän jälkeen alkoivat lentopalloharjoitukset, joissa oli noin 20 opiskelijaa. Kaksi vanhemman vuosikurssin opiskelijaa vetivät treenejä ja meno oli älytön. Porukka vaan lusmuili tai pelasi lentopalloilla jalkapalloa. Osalla ei ollut edes kunnon liikuntavaatteita ja taitotaso oli joillain tosi heikko. Harjoitteet ja organisointi olivat myös hyvin eri tasoa, kuin mihin oli Jyväskylässä tottunut. Hiki kuitenkin nousi pintaan ja päästiin pelailemaankin. Kotona oltiin vasta puoli kymmenen jälkeen..

Tiistaina 5.10. heräsimme Kallen kanssa aikaisin ja lähdimme hankkimaan minulle "Codice fiscale:a" Vieläkään en oikein tiedä mikä se on, mutta se on kuulemma tosi tärkeä. Varmaan niinkuin sosiaaliturvatunnus. Kävelimme kaupungin laitamille, mistä löytyi rakennus, josta saisin tällaisen lappusen. Taas papereiden täyttöä, kukaan ei tietenkään puhu englantia, mikään ei toimi jne. Lopulta kuitenkin sain jonkun paperilapun käteeni ja uskon että pärjään sillä.

Seuraavaksi suuntana oli yliopisto ja italian kielen lähtötasotesti. Minulle oltiin sanottu että 10.30 pitää olla Kansainvälisten asioiden toimiston edessä. Olimme siellä silloin, mutta koe tietenkin alkoi vasta 11.30. Mitä sitä turhaan kiirehtimään.. Kaikki informaatio ja ohjeet kokeeseen annettiin italiaksi. Mitenkäs muutenkaan. Ehkä Suomessakin voisi alkaa puhua erasmus-opiskelijoille suomea. Eiköhän ne siitä jossain vaiheessa jotain tajua.

Noh.. Koe alkoi, mutta melutaso ei laskenut. Espanjalaiset vaihtarit pitivät kokoajan hirveää älämölöä, kertoivat toisilleen vastauksia ja joku tuli jopa katsomaan, että mitä minä olen kirjoittanut paperiini. Jos kaikki tentit ovat tällaisia, niin palaan Suomeen. Ensimmäistä kertaa meni todella hermo tähän kulttuuriin. Osa tehtävistä oli haastavia luetunymmärtämisiä, joihin olisi todella tarvinnut keskittyä, että ne olisi saanut tehtyä, mutta siihen ei annettu mitään mahdollisuutta. Jäin viimeisenä luentosaliin ja kun kysyin professoreilta "Do I have to finish now?" He eivät ymmärtäneet mitään. Olisi tietenkin pitänyt arvata, että eiväthän kaikki yliopiston opettajat voi osata puhua englantia..

Palasimme Kallen kanssa kämpille ja teimme herkullista pastaa. Hyvä ruoka = parempi mieli. Seuraavana olisi vuorossa päiväunet ja sitten suuntana Rooma ja lentopallon MM-kisat!!!