Tämä viikko (11.-15.10.) oli melko turhauttava opintojen puolesta. Mun opinnot näyttävät tällä hetkellä jäävän maanantain 5tunnin koripalloon ja 2tunnin lentopalloon ja sitten 6 päivää lomaa. Keskusteleminen professorien kanssa ei tuota mitään tulosta, koska kukaan ei tiedä mistään mitään. Viimeisin vastaus ongelmaani oli: "Meidän opiskelijamme eivät lomaile, vaan opiskelevat teoria-kursseja. Ehkä sinunkin pitäisi tehdä niin." Aivan. Syy miksi en opiskele teoria-kursseja on se, että samainen professori sanoi viikko sitten: "Ei sun kannata ottaa mitään teoriakursseja, kun et ymmärrä italiaa sujuvasti." Hahha. Yritän selvitellä asiaa taas ensi viikolla..Onnistuin myös hankkimaan tällä viikolla opiskelijakortin, joka on tietenkin Italiassa aivan merkityksetön. Erittäin naurettavaa on, että erasmus-opiskelijat joutuvat maksamaan ruoasta 5,6euroa, kun italialaiset syövät yliopistolla 2eurolla. Tuo on mielestäni jo vastoin Erasmus-sääntöjä, joissa sanotaan, että erasmus-opiskelijaa täytyy kohdella tasavertaisesti maan omiin opiskelijoihin nähden. Yritän valittaa asiasta, mutta tuntuu että ketään täällä ei kiinnosta. KV-toimiston ovi on ollut lukossa koko viikon.
Positiivista tällä viikolla kuitenkin oli, että tutustuin enemmän vaihtareihin. Erityisesti engalntilaiseen Adeleideen ja ranskalaisiin Solèneen, Carolee ja Eileeneen. Katsottiin ranskalaisten tyttöjen kanssa Twilightin ensimmäinen osa. Tämä oli minulle ensimmäinen twilight-kokemus ja ihan miellyttävä.
Ostin tällä viikolla myös pyörän!! Mun oma sininen pieni mountain bike maksoi 30euroa ja olen onnellinen. Olin onnellinen myös kun löysin englantilaista siideriä pienestä englantilais-kaupasta, jossa käytiin Adeileiden ja hänen poikakaverinsa kanssa.
Lauantaina 16.10. lähdin aamulla ostamaan vettä, mutta matkalla kauppaan tajusin, että on markkinapäivä ja vaihdoin välittömästi kurssia! Markkinat olivat huikeat. Kanoja, hedelmiä, vihanneksia, vaatteita, verhoja, kenkiä. Ihan kaikkea! Ostin 9urolla kaksi paitaa ja legginsit. 5eurolla kahdet verhot ja 1eurolla kilon persikoita. Jeejee!
Tänään tein myös ehkä elämäni urheimman urheilusuorituksen! Lähdin tavalliselle lenkille, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Päätin että en jaksa mennä juoksemaan jälleen joenreunaa vaan käyn katsomassa, jos vuoren juurella, menisi jokin vähän mäkisempi reitti. Ja siellähän meni.. nimittäin tie itse vuorelle ja sen päälle.
Juoksu kulki hyvin ja ajattelin, että juoksen vielä vähän ylemmäs. Kun olin päässyt serpentiinitietä pitkin puoleen väliin tätä 520m korkeaa vuorta päätin, että minähän en käänny takaisin! Mitä ylemmäs juoksin, sitä huikeammat näköalat tulivat. Ilma viileni ja tuuli koveni. Juoksu alkoi tuntua raskaammalta pari kilometriä ennen huipulla olevaa luostaria, mutta mp3 soitti hyvää musiikkia ja jatkoin matkaa. Juuri ennen huipulle pääsyä alkoi ripottaa vettä ja olo oli euforinen.
Huipulla juttelin erään miehen kanssa, joka oli töissä luostarissa. Hänestä oli todella huvittavaa ja huikeaa että olin todella juossut huipulle. Juttelimme hetken ja mies kertoi muun muassa, että matkaa alhaalta huipulle kertyy 9kilometriä. Päätin että minähän juoksen vielä alaskin. Juostessani vuorta alas, tuli minua vastaan poliisisaattueessa Puolan uusi presidentti.
Matka ylös vuorelle kesti meidän kämpiltä 1h 20minuuttia ja takaisin tulin tunnissa. Jalat olivat loppuvaiheessa aika kuolleet, mutta olo todella hyvä! Jos jotkut pyhiinvaeltavat luostariin, niin minä pyhiinjuoksin. Hahhaa. Kotona kävin suihkussa, jois 1,5litraa vettä, söin ja nukahdin.
Illalla olo oli yllättävän virkeä ja päätin kysellä kavereiltani, olisiko jossain jotain meininkiä. Ranskalaiset tytöt olivat lähdössä jonkun italialaisen pojan kanssa autolla meren rannalle ranskalaiseen pubiin ja minä liityin seuraan! Ilta oli hauska ja kotona oli 04:00. Upea päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti