Back to Cassino

Torstaina 7.10. kiirehdimme metroon, että ehtisimme 9.15 junaan Cassinoon! Se on aamupäivän ainoa nopea juna (1,5h) ja halusimme tehdä rauhassa ruokaa ja kierrellä kaupungilla ennen Italian kurssiani, joka alkaisi 15.00.

Juoksimme kuin hullut Terminillä metrosta lippuautomaatilla ja siitä laiturille! 9.14 olimme laiturilla, mutta siinä oli väärä juna. Juna ei lähtenytään tänään laiturilta 20 vaan laiturilta 23. Juoksimme lujaa ja ehdimme junaan! Mutta.. se ei lähtenyt.

Odotimme 10 minuuttia.. eikä lähtenyt vieläkään. Menin kysymään yhdeltä italialaiselta pojalta, että meneehän tämä juna ihan varmasti Cassinoon. Kyllä menee, hänkin on menossa sinne. Juna on vain myöhässä, koska sen pitää odottaa toista junaa. Ihan ymmärrettävää, käyhän näin Suomessakin "Venaile Rauhassa"-junamonopolilla. Juna lähti kuitenkin 30 minuuttia myöhässä, mikä on jo aika paljon.. Onneksi ei hätää, sillä junahan oli nopein mahdollinen. Tai sitten ei..

Juna pysähtyikin jostain syystä jokaisella pienellä asemalla ja reilun tunnin jälkeen, kun luulimme olevamme saapumassa Cassinoon, tuli konduktööri tarkistamaan lippumme ja ilmoittamaan, että tänään he eivät mene Cassinoon. "Scusi, ma PERCHÈ?!" Vastaus oli ilmiselvä: He päättivät tänään vaihtaa määränpätä. Aivan. Meidän siis täytyisi vaihtaa junaa. Venailimme toista junaa jollain pienellä asemalla puoli tuntia ja kokonaisuudessaan matka Cassinoon kesti 4 tuntia! Onneksi seura oli hyvää ja sanapelit sekä purkkapallo-kisa saivat junassa istumisen tuntumaan miellyttävämmältä. Ps. Voitin molemmat.

Junahässäkästä huolimatta ehdin syödä kämpillä ja melkein ehdin ajoissa Italian kurssillekin. Kurssilla melkein kaikki olivat espanjalaisia tai ranskalaisia ja kurssi oli tehty heidän tarpeitaan ajatellen. Opettaja ei puhunut yhtään englantia, vertasi kaikkia sanoja ranskaan ja espanjaan ja puhui nopeasti. Minä, saksalainen poika ja englantilainen tyttö ei ymmärretty lähestulkoon mitään. Opettaja myös muistutti siitä usein koko ryhmälle "Eiväthän saksalaiset, suomalaiset ja englantilaiset voi ymmärtää tätä". Eipä niin.

Illalla menimme kämppisteni ja heidän kavereidensa kanssa naapurikaupungin baariin. Siellä soitti Claudian kaverin bändi ja tunnelma oli rento! (Kuvassa Claudia, minä ja Mariapia)