POMPEII

Torstaina 28.10. suuntasimme heti aamujunalla kohti Napolia Liisan, Kallen ja turkkilaisen ystäväni Aynimahin kanssa! 2tunnin junamatkan jälkeen olimme suuressa Napolissa, mutta emme jääneet ihastelemaan sen roskakasoja, vaan jatkoimme matkaa "circumvesuviana:lla" Pompeijiin!

Tietoni Pompeijin rauniokaupungista rajoittuivat hyvinkin pitkälti yläasteen latinantunteihin. Eli tiesin että kyseessä on Vesuvius-tulivuoren purkauksen alle jäänyt ikivanha kaupunki, joka oli säilynyt nimenomaan laavan ja tuhkan ansiosta tähän päivään asti. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan että se olisi VALTAVA !

Kaupunkialue oli todella todella iso ja talot erittäin hyvin säilyneitä, ottaen huomioon että ne oli rakennettu yli 2000 vuotta sitten. Kaupunki löydettiin muistaakseni joskus 1700-luvulla tuhkan alta. Kiertelimme ympäriinsä ja ihailimme pieniä vierivieressä olevia talojen raunioita ja vanhoja freskoja. Ehdimme nähdä niin vähän, että sinne pitää vielä palata.

Ps. Tänään (7.11. luin Helsingin Sanomista, että yksi merkittävistä Pompeijin rakennuksista oli romahtanut edellisenä yönä!)

Pompeijin vanhassa amfiteatterissa nautimme auringonpaisteesta ja otinpa jopa pienet päiväunet, kun aurinko niin mukavasti lämmitti.. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen nälkä yllätti ja päätimme suunnata takaisin Napoliin syömään kuuluisaa Napolilaista pitsaa!

Päärautatieasemalle tajusimme, että emme tiedä Napolista mitään ja meillä on vain muutama tunti aikaa. Menimme siis turisti-infoon ja kysyimme yksinkertaisesti, mistä saamme parasta Napolilaista pitsaa? Turisti-infon nainen neuvoi meille koko Napolin parhaan pitsapaikan, jota lähdimme sitten etsimään. Noin puolen tunnin harhailun jälkeen paikka todella löytyi, mutta yllätys oli suuri..

Parhaan Napolilaisen pitserian listalla oli kaksi pitsaa ja kolme juomaa: pizza margharita, pizza marinara, fanta, cola, birra. Liisa, Kalle ja Aynimah ottivat margharitan tuplamozzarellalla ja minä marinaran. Juomat tarjoiltiin kertakäyttömukeista ja henkilökunnalta ei saanut varmasti pienintäkään hymynpilkettä. Tähän selvisi syy paikan seinältä. Emme maksa tarjoilusta, vaan ainoastaan hyvästä pitsasta! I see..

Minun pitsani sisälsi tomaattikastiketta, oreganoa ja valkosipulia. Eikä sitten yhtään mitään muuta, ei edes juustoa. Muiden pitsoissa oli mozzarellaa, tomaattikastiketta ja basilikaa. Mietittyämme että miten ihmeessä tämä voi olla maailman parasta pitsaa, tulimme siihen tulokseen, että pohja on hyvää. Palanutta, mutta hyvää. Siihen se sitten jäikin. Täytyy myöntää että ihan oikeasti Suomessa on paljon parempaa pitsaa! Kiitos turkkilaisten (Aynimah allekirjoitti mielipiteeni täysin).

Ps. Suomi voitti maailman paras pitsa -kilpailun vuonna 2008!

Illaksi palasimme Cassinoon, söimme suklaata ja nukuimme!